Puhunut Korkein Mestari Ching Hai
Hongkong • 1-4. huhtikuuta, 1994
Todellakin, meidän täytyy omistaa enemmän aikaa henkiselle harjoitukselle, kun olemme tässä maailmassa, mutta meidän tulisi myös yrittää tehdä elämästämme mukavampaa ja hauskempaa. Jokin aika sitten muutin luolan, joka oli ollut lehmien karsinana, viihtyisäksi olohuoneeksi. Siivosin sen, ja sitten peitin maan muutamalla olkimatolla ja lattiamatolla – jotka kaikki olivat hyvin halpoja materiaaleja. Tavallinen matto maksaa vähän, ja se saa sinut tuntemaan olosi turvalliseksi ja lämpimäksi. Sitten, kun sinulla on muutama tyyny, voit meditoida siellä. Tämä ei ole ylellisyyttä. Me voimme tehdä mistä tahansa paikasta kauniin, kunhan vain tiedämme, miten koristella sen. Tuo luola oli pimeä, kuiva ja likainen, ja sitä oli alun perin käytetty karjan kasvattamiseen. Mutta se muuttui kauniiksi paikaksi; tämä on keino tasapainottaa elämääsi.
Jos toimimme opettajina opettaen ihmisille Totuutta aamusta iltaan, emmekä löydä tasapainoista elämää, aivomme valittavat. Minulle tällainen työ on erinomainen harrastus. (Mestari ja yleisö nauravat.) Eräs avustaja sanoi minulle kerran: ”Mestari, olet tehnyt liikaa töitä, etkä ole nukkunut muutamaan päivään. Sinun täytyy olla uuvuksissa. Miksi käytät koko yön tuon takan rakentamiseen?” Joten sanoin hänelle: ”Sinä et ymmärrä. Jos en tekisi tätä, voisin tulla hulluksi!” (Mestari ja yleisö nauravat.) Tämä on tapa löytää tasapaino elämässä.
Avustaja oli ajatellut, että Mestari olisi fyysisesti uuvuksissa työskenneltyään kaiken päivää ja kaiken yötä ja että Hänen tulisi viettää seuraavat 72 tuntia vuoteessa korvatakseen menetetyn unen. Mutta sanoin: ”Näiden tekeminen antaa minulle hengähdystauon. En voi olla vuoteessa koko päivää ja yötä. Tämä on tauko minulle, koska se tuo vaihtelua elämääni.” Kun teen sitä työtä, mistä pidän, se tarkoittaa, että lepään. Muutoin käyttäisin kaiken aikani tehdäkseni muut onnellisiksi, enkä jättäisi tilaa omille kiinnostuksilleni. Nämä ovat eri asioita.
Vaikka työskentelenkin tehdäkseni teidät, muut, pakolaiset ja hädässä olevat ihmiset onnellisiksi ja myös minä olen hyvin onnellinen, se tapahtuu vastauksena pyyntöihin ja olosuhteisiin. Minulla ei ole hallintaa työssäni, eikä minulla ole mahdollisuutta ilmaista omaa kantaani asiassa. Esimerkiksi kun joku pyytää kaksi kiloa riisiä, minun on tuotava ne hänelle. Tällaisessa tilanteessa en voi toimia omien toivomusteni mukaan, koska sen on tarkoitus vastata tuntevien olentojen pyyntöihin. Tämä on eri asia kuin oman itsesi mestarina oleminen ja omien suunnitelmiesi ja luomustesi tekeminen itsellesi.
Joten minun on vieläkin löydettävä tasapaino elämääni. Muutoin mieleni on onneton. Se en ole minä tai sielu, joka on onneton, mutta mieli. Se ei ole tottunut siihen. Joten sanoin avustajalle: ”Tällä tavoin minä lepään. Sinun ei tarvitse olla huolissasi.” Hän ajatteli, että olin jo työskennellyt aika monta päivää ja yötä putkeen. Sen lisäksi että matkustin meren yli pitämään luentoja, olin kiiruhtanut auttamaan pakolaisia Filippiineillä. Joten miksi olin ylhäällä koko yön rakentamassa takkaa luolassa, kun olin niin väsynyt? Hän sääli minua. (Mestari ja yleisö nauravat.) Sanoin: ”Jos sinua vaadittaisiin istumaan koko päivä tekemättä mitään, olemaan jopa pesemättä pyykkiäsi ja ruoka tuotaisiin eteesi, pystyisitkö kestämään sitä?” Hän sanoi: ”Ei, en pystyisi.” Ei tietenkään; hän haluaisi silti pestä omat vaatteensa ja hoitaa joitain henkilökohtaisia asioitaan.
Minä en ole mikään poikkeus. En voi omistaa kaikkea aikaani muille, ilman että minulla on omia kiinnostuksenkohteitani. Kun se on jotakin sellaista, mikä kiinnostaa minua, voin olla nukkumatta yöllä ja käyttää aikani niin kuin haluan. Tällä tavoin se ei vaikuta teihin, koska varaan päivän teille. Olen täällä aina kun tarvitsette minua. Jos tulee hätätapauksia tai kiireellisiä papereita saapuu, voin hoitaa ne välittömästi. Käytän hyväkseni vain tapahtumien välisen ajan tai teen omaa työtäni odottaessani tai jätän nukkumisen väliin. Noina aikoina kun minulla ei ole erityistä yleisöön kohdistuvaa työtä tehtävänäni tai papereita luettavanani, teen omaa henkilökohtaista työtäni ylläpitääkseni mieleni tasapainoa.
Älkää kysykö, miksi olen kiintynyt näihin aineellisiin asioihin. Ei, se ei ole kiintymistä! Olen rakentanut monenlaista keskuksissa monissa maissa. Mutta en asu missään noista paikoista. Nämä luomukset ja taiteelliset teokset on kaikki jätetty sinne, eikä varattu minua varten. Tietysti sellaiset asiat kuten maalaukset, jotka olen tehnyt, voin ottaa mukaani. Mutta en oikeasti ota niitä mukaani; ennemminkin lähetän ne Miaolin keskukseen, jotta keskuksen oppilaat voisivat säilyttää niitä erityisessä huoneessa, jotta ne eivät vahingoittuisi, ja kopioita voidaan tehdä jokaisen iloksi. Jos kuljetan noita maalauksia ympäriinsä mukanani, en voi pitää niistä hyvää huolta, koska muut asiat aina sitovat minua. Olen vastuussa vain niiden maalaamisesta. Katseltuani niitä hieman jätän ne keskusten oppilaiden huolenpitoa varten. En voi katsoa omia maalauksiani pitkään, joten joskus kaipaan niitä. Kun olin ulkomailla aikaisemmin, joskus ajattelin palaavani Formosaan voidakseni katsoa noita maalauksia. (Mestari nauraa.) Mutta nuo olivat vain ohimeneviä ajatuksia; pääsen sitten katsomaan niitä tai en, sillä ei ole oikeastaan väliä. Joten vaikka maalaaminen on harrastukseni, te saatte siitä hyödyn. Voitte kerätä maalauksiani; kun taas minä itse en voi kerätä mitään.
Mutta toisin kuin maalauksia, luolan taideteosta ei voi siirtää Formosaan keskuksen oppilaiden huolenpitoa varten. (Mestari ja yleisö nauravat.) Jotkut esineet voidaan siirtää, toisia taas ei. Ne, jotka ovat paikallaan pysyviä, jätetään alkuperäiseen paikkaan kaikkien iloksi. En luo näitä asioita omistamisen tai säilyttämisen takia, vaan täyttääkseni haluni luoda. Joskus se on eräs tapa rentoutua. Sama koskee kaikkia harrastuksiani; niiden tarkoituksena on vain ylläpitää tasapainoa elämässäni, jotta pystyn jatkamaan kaikkien ihmisten palvelemista. Siksi en muuttanut luolaa sen takia, että olisin pitänyt siitä, enkä ole täällä kovin pitkään. Sitä paitsi en voi kuljettaa sitä minne tahansa mihin menen.
Kun harjoitat ahkerasti tässä maailmassa, jos et samalla yritä löytää tasapainoa elämässä tai nauttia hieman värikkäästä elämästä, sitten kun menet ylös Taivaaseen, ajattelet ehkä: ”Miksi on niin, että kun olen seurannut Mestaria henkisessä harjoituksessa, minulla ei ole mitään ajatusta siitä, millainen kuolevainen maailma on?” Silloin voit syyttää minua ja hiljaisesti ja salaa juosta takaisin tänne alas. Silloin et voi pitää minua vastuussa siitä. (Mestari ja yleisö nauravat.)
