Los Angeles, Kalifornia, USA • 16-18. joulukuuta, 1998
Muistakaa, olette suurempia kuin mikään muu tässä elämässä, olkoon se sitten onnellisuutta, onnettomuuksia, henkilökohtaisia asioita, liiketoimintaa, menestystä tai epäonnistumista. Mikään ei ole suurempaa kuin sinä. Joten pidä sitä yllä. Jumala rakastaa meitä. Tiedän sen varmasti. Koen sen usein. Vaikka Hän joskus pelleileekin kanssani, olen silti kunnossa. (Taputuksia)
Yllättyisitte todella. Esimerkiksi joskus on hyvin pieniä asioita, joita ette huomaa. Kuten hiljattain kunnostin paikan, jossa halusin oleskella. Se oli vanha paikka, ja se oli likainen, joten pyysin muutamaa ihmistä korjaamaan sen muutama kuukausi sitten. Jätin rahan heille, mutta he eivät tehneet sitä. Heillä oli yksi tekosyy toisensa perään. Kun tulin talolle, se oli vieläkin tyhjä, likainen, eikä se ollut valmis. Joten käärin hihani, kutsuin ihmisiä paikalle, tartuin keneen tahansa vain pystyin ja sain sen valmiiksi viikossa. He sanoivat sen vievän ehkä muutamia kuukausia. Sanoin: ”Hölynpölyä! Meillä ei ole kuukautta hukattavana tuollaiseen.” Joten me teimme sen viikossa, siihen ei mennyt edes koko viikkoa.
Pyysin siihen ihmisiä vain koska se oli ikään kuin hätätilanne; haalin heitä mistä tahansa pystyin. Supermarketissa tai missä tahansa kysyin heiltä, halusivatko he ylimääräistä työtä. Jos he sanoivat ”Kyllä”, sanoin: ”Tulkaa tänne, ja kerron teille, mitä tehdä.” He eivät olleet edes ammattilaisia, mikä tarkoitti, että he pystyivät työskentelemään vain töidensä jälkeen, seitsemästä kymmeneen illalla tai seitsemästä korkeintaan yhteentoista. Siinä kaikki! Mutta me saimme kolme tai neljä huonetta valmiiksi viikossa.
Mutta sitten yksi paikka keittiössä ei ollut maalattu, koska heidän piti laittaa laatat ensin. Mutta laattoja laittava mies ei pystynyt tulemaan päiväsaikaan, ja tuona iltana minun piti tulla tänne. Joten sanoin: ”Hyvä on, teen sen itse.” Mutta silloin olin työskennellyt jo viikon tai enemmän juosten ympäriinsä yrittäen organisoida asioita. Joten olin hyvin väsynyt. Muiden töiden ohella myös maalasin ja lakaisin ja tein tuollaisia asioita, joten oloni oli melko huono. Minulla oli myös pieni fyysinen vaiva kaiken kukkuraksi; olin jäykkä joka puolelta.
Joka tapauksessa viimeisenä päivänä minun oli tarkoitus lähteä, mutta sanoin: “Minun on maalattava keittiö ennen kuin lähden.” Halusin saada sen valmiiksi ennen lähtöäni. Joten makasin siellä, väsyneenä! En ollut nukkunut koko edellisyönä. Sanoin: ”Voi, Jumala, kuinka voin maalata keittiön nyt? Olen hyvin väsynyt. Puhuin isoon ääneen kavereille, enkä nyt voi tehdä sitä.” Se oli ikään kuin ”kasvojen menettämistä”. (Mestari nauraa.)
Ajattelin tuolla tavoin, ja sitten vain kävelin ovesta ulos. Menin vain ulos jonkin syyn takia. Ja siellä oli mies, joka käveli ohitseni kadulla, ja hän halusi puhua minulle ja sanoi: ”Tarvitsetteko maalaria?” (Taputuksia) Kyllä, niin tapahtui. Joten sanoin: ”Mitä sinä maalaat?” Ja hän sanoi: ”Maalaan seiniä ja kaikkea sellaista.” Sanoin: ”Oi, milloin voit aloittaa?” Hän sanoi: ”Vaikka heti.” (Naurua) Sanoin: ”Hyvä on, tule sisään.” Sitten näytin hänelle huoneen, ja hän sai sen hetkessä valmiiksi. Joten sain sen valmiiksi ennen kuin lähdin. (Taputuksia) Joissain paikoissa et voi saada ihmisiä tuolla tavalla. Suuret yritykset ovat kiireisiä, ja se oli loma-aika ja kaikkea. Vaikka sinulla olisi rahaa, et voi maksaa, koska ihmiset eivät tule työskentelemään vain silloin, kun sinä haluat. Sinun on varattava aika ja niin edelleen.
Mutta kaikki vain tulivat. Viikon aikana kaikki tulivat: turvapuolen ihmiset, lattioita ja laattoja laittavat henkilöt, vaikka he olivat uhanneet aiemmin, että se veisi kuukausia saada sellainen paikka kuntoon. Jopa Amerikassa se vie aikaa. Sinun on varattava aika, ehkä ainakin viikkoa aikaisemmin. Ei mitään! Tein sen kaiken muutamassa päivässä. Ja kaikki vain tulivat juosten ei-mistään. Tavallisesti he ovat kiireisiä, ja edes siellä et saa heitä tuosta noin vain. Mutta sanoin: ”No, minun on saatava se kuntoon, ennen kuin lähden, joten voisitteko tehdä sen?”
He sanoivat: “Me yritämme.” Ja sitten he yrittivät. Kaikki tulivat. Ja kaikki tuli valmiiksi melkein päivän aikana. Loppu oli vain viimeistelyä ja muuta sellaista. Olen todella kiitollinen, tiedättehän. Tuo Kaveri tekee kyllä aikamoista työtä, todella. Hän ei ole niin huono, tiedättehän. Meidän Isämme, hän huolehtii siitä, jos todella tarvitsemme sitä. Joskus emme tarvitse sitä, ja me vain haluamme tulla pilalle hemmotelluiksi. Ja se on myös hyvä asia. Mutta silloin meillä ei ole mahdollisuutta oppia, mitä osaamme tehdä. Jos siirrämme kaiken kaikille muille, silloin myös siirrämme voiman. Ihmisillä, jotka työskentelevät meidän hyväksemme, on enemmän mahdollisuuksia oppia ja tulla kykenevämmiksi. Eikä meille jää paljoa mitään.
Itse asiassa se on myös totta. Monissa asioissa olen kuin vammautunut, koska minulla on paljon ihmisiä, jotka tekevät asioita hyväkseni. En osaa käyttää tietokonetta. En osaa käyttää monia asioita, joista on paljon iloa: sähköpostia, Internetiä ja niin edelleen. En tiedä mitään niistä, koska minulla on ihmisiä, jotka tekevät ne puolestani. Ehkä minulla ei myöskään ole aikaa, mutta jos minulla olisi aikaa, voisin tehdä sen ja oppisin uusia asioita. Ja olisin kykenevämpi, ja minulla olisi hauskempaa. Mutta jopa ennen tätä aikaa, oli paljon asioita, joita en tehnyt: en varannut omia lentolippujani, en tilannut taksia, en tiennyt, missä terminaali ”mikä lie” on, enkä tiennyt, mikä ”missä lie” on.
Joten minulta meni paljon ohi. Oli paljon asioita, joita en tiennyt. En myöskään osannut ajaa autoa. Enkä tiennyt, kuinka rahaa käytetään. Nyt tiedän, että se on hauskaa! (Naurua) On hauskaa käyttää rahaa. Sellaisen ostaminen, mitä tarvitset ja niiden hankkiminen silloin, kun tarvitset niitä, on hauskaa. Se tuntuu tyydyttävältä. Joten menetin paljon elämästä, koska olin liian kiireinen tehdessäni niin kutsuttuja suuria asioita. Mutta on myös hyvä asia, että opin tekemään myös joitain pieniä asioita, pääsin enemmän kosketuksiin elämän ja todellisuuden kanssa, todella tiesin, kuinka ihmiset elävät elämäänsä ja miltä heistä tuntuu.
Teillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kiireinen olen. Asiat voivat muuttua melko hektisiksi joskus. Joten älkää katsoko minua sillä tavalla, että istuisin täällä vain hymyilemässä aivan kuin mitään ei tapahtuisi maailmassa. Asioita tapahtuu kaiken aikaa. Mutta siitä ei ole minulle mitään hyötyä, eikä siitä ole teille mitään hyötyä, jos istun täällä itkemässä ja valittamassa.
Me vain hymyilemme sen pois. Kaikki menee ohi. Ja suurimman osan ajasta me näemme sen läpi, että se on illuusio ja vain leikimme mukana. Siinä kaikki; se ei ole niin huono juttu. Yksin eläminen ei ole niin huono asia. Voitte nähdä asiat selkeämmin ja nähdä illuusion läpi selkeämmin. Mutta älkää nähkö niin selkeästi, että lähdette ja jätätte minut! Kun näette liian selkeästi, ette halua tehdä paljoakaan. Joten joskus Jumala pitää meidät hieman pimennossa tai kaapissa, joten jatkamme niiden asioiden tekemistä, joita meidän täytyy tehdä ennen kuin lähdemme tästä maailmasta. Jos näette liian selkeästi, ei ole paljoakaan mitään mitä haluamme tehdä, ja haluamme mennä Kotiin nopeasti. Me voisimme ehkä huijata; me voisimme yrittää kääriä asiat nopeasti kokoon, tehdä kaiken nopeasti, laittaa kaiken kasaan ja sitten sanoa hyvästi. Hyvästi, julma maailma!