Korkein Mestari Ching Hai on tullut tunnetuksi koko maailmassa hyväntekeväisyystyönsä vuoksi – pakolaisten, köyhien ja kodittomien avustamisesta ja erityisesti pyyteettömästä avustaan onnettomuuksien uhreille rotuun tai uskontoon katsomatta. Henkinen Nainen: lähdekirja Pyhimyksistä, Opettajista, Jumalattarista ja Sisarista Idässä ja Lännessä, tämä painoon menossa oleva tietosanakirja on varannut luvun erityisesti Hänelle. Seuraava artikkeli on otos Henkinen Nainen -kirjasta Korkeimmasta Mestari Ching Haista.
Mestari Himalajan pilviltä
Kauan sitten,
Todellinen rauhanrakastaja vaelsi ympäri monia maailmoja
Etsiessään ikuista onnea.
Hän käveli Maan päällä, auringossa, kuussa ja pilvissä.
Viimein hän oivalsi,
Että se oli kaiken aikaa piilotettuna hänen omaan sydämeensä.
Sitten hän istui alas,
Ja oli juuri aikeissa nauttia juuri löydetystä Autuudesta,
Mutta yhtäkkiä hän katsoi alas,
Ja näki lukemattomia olentoja yhä ryömimässä pimeydessä,
Sillä ne etsivät onnellisuutta ulkopuoleltaan.
Aivan kuten hän aiemmin, erehtyen miljoonien vuosien aikana.
Silloin hänen kyyneleensä alkoivat virrata…
Yksi pisara, kaksi pisaraa… ja monia lisää…
Jokaisesta pisarasta tuli kiiltävä jalokivi,
Ja pian taivasta koristivat kimaltelevat kyyneleet,
Jotka ovat tähtinä tänään.
Ne ovat liian ujoja päivällä,
Ja liian levottomia yöllä nukkuakseen.
Kaikille Totuuden etsijöille,
Tähdet ovat siellä näyttämässä Tietä,
Ja muistuttamassa heitä pyhän Pyhimyksen myötätunnosta.
Korkein Mestari Ching Hai (runokokoelmasta “Hiljaiset kyyneleet”)
Korkeimman Mestari Ching Hain etsintä valaistuneen Mestarin löytämiseksi, sellaisen joka voisi näyttää Hänelle kaikkein suorimman polun Jumalan luo, vei Hänet yli kolmeenkymmeneen maahan seitsemän yrittämisen vuoden aikana. Hän vieraili monilla tärkeillä henkisillä alueilla ja ashrameissa toivoen aina löytävänsä Mestarin, jonka hän ehkä intuitiivisesti tiesi odottavan häntä.
Lopulta Hän saapui Intiaan, maahan jota ovat kunnioittaneet monet suuret Mestarit vuosisatojen aikana. Keskusteluissaan matkasta tähän mystiseen maahan Korkein Mestari Ching Hai on sanonut, että “Intiassa on olemassa useita henkisiä harjoittajia, jotka syövät ainoastaan yhden aterian päivässä. He harjoittavat mieluummin useita menetelmiä kuin yhtä määrättyä. Vailla pysyvää kotia he kulkevat paljain jaloin kaikkialle etsien Mestareita ja polkuja. He meditoivat joka päivä, eivätkä koskaan unohda harjoittamista edes minuutin ajaksi aterian tai nukkumisen aikana. Voitte kuvitella kuinka mahtava heidän sisäinen voimansa on. Jotkut heistä voivat kävellä tulen päällä palamatta. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä temppuja, jotka eivät voi johtaa lopulliseen tasoon. On tärkeämpää saavuttaa viisaus ja vapautuminen. Meillä on valtava piilevä voima. Jos harjoitamme hyvin ja meillä on ehdoton usko itseemme, mikään ei ole ulottumattomissamme.”
Hänen uskonsa, epäitsekäs omistautumisensa ja kaikkialle ulottuva intohimonsa palvella muita ilmenee, kun Hän kuvailee viettämäänsä aikaa yhdessä monista ashrameista, joissa Hän vieraili. “Kun minulla oli aikaa, tein mitä tahansa mitä oli tarpeen tehdä. Koska useimmat ihmiset eivät pitäneet arkipäivän askareista, kuten astioiden pesemisestä ja lattian kuuraamisesta, tein näitä töitä, vaikka meidän toimistohenkilöiden ei tarvinnut tehdä raskasta työtä. Olin nopea työntekijä, ja jos huomasin tavaroita sikin sokin, siivosin sotkun heti kun olin lopettanut toimistotyöni, koska en pitänyt epäsiisteydestä. Tiesin kuinka asiat saa takaisin järjestykseen, joten pystyin tekemään sen hyvin nopeasti.”
“Mitä enemmän teemme työtä, sitä valaistuneempia meistä tulee. Suoraan sanoen minulle tuotti suurta iloa, kun kuurasin rappusia ja lattioita Intiassa. Sanoin itselleni riemuisasti: ‘Oi! Minulle on niin suuri kunnia saadessani mahdollisuuden puhdistaa portaita näille pyhimyksille. Heidän jalkansa ohittavat tämän paikan joka päivä; on kuin olisin pesemässä pyhimysten jalkoja.’ Tunsin saaneeni suuren kunnianosoituksen! Tämä ajatus oli spontaani; kukaan ei ollut opettanut sitä minulle. Pelkästään niiden portaiden peseminen, joilla oppilaat olivat kulkeneet, riitti voidakseni tuntea saaneeni suuren kunnianosoituksen. Kuinka paljon suuremman kunnianosoituksen olisinkaan kokenut saavani, jos Mestari olisi käyttänyt niitä rappusia? Meidän on parempi tehdä työtä ilman ehtoja. Palvele toisia, niin kaikki annetaan sinulle.”
“Sinä aikana kun olin ashramissa, en koskaan maleksinut valaistuneen Mestarin ympärillä tai pyytänyt häntä katsomaan minua työskennellessäni. Palvelin ainoastaan. Harjasin portaita, puhdistin lattioita, kastelin kasveja ja tein asioita, joita kukaan ei halunnut tehdä. Pesin ruokailuvälineet, koska se oli viimeinen asia, jota kukaan halusi tehdä. Jokaisen aterian jälkeen syömis- ja ruuanlaittovälineet kasautuivat vuoren kaltaiseksi keoksi. Tunsin itseni kuitenkin onnelliseksi pestessäni niitä joka päivä.”
Työskenneltyään väsymättömästi monissa ashrameissa Hänen todella uskomaton etsintänsä sai viimeisen lukunsa korkeimmassa ja kaikkein arvoituksellisimmassa vuoristossa koko maailmassa, Himalajalla, paikassa jonka intialaiset ovat jo vuosisatojen ajan uskoneet olevan jumalten asuinsija. Tästä syystä miljoonat hartaat pyhiinvaeltajat vaeltavat Himalajalle joka vuosi vieraillakseen useissa pyhissä paikoissa ja ehkä tavatakseen yhden harvinaisista valaistuneista olennoista, joiden sanotaan elävän kaukana eristäytyneisyydessä, salaisissa luolissa. Surullista kyllä, monet pyhiinvaeltajat kuolevat matkansa aikana ankarien sääolosuhteiden, maanvyörymien ja vaarallisen jäisen maaston vuoksi. Siellä on vain vähän mukavuuksia, joten jotkut ihmiset kuolevat nälkään. Pelko estää useimpia pyhiinvaeltajia kulkemasta liian pitkälle. Vain hyvin harvinainen olento, jolla on järkkymätön usko Maailmankaikkeudelliseen Voimaan ja valtavasti rohkeutta, olisi välittämättä ilmeisistä vaaroista.
Puhuessaan useista vaivalloisista Himalajan retkistään, jotka veivät Hänet yhä korkeammalle ja syvemmälle lumen peittämälle alueelle, Korkein Mestari Ching Hai on kertonut: “Ollessani Himalajalla minulla ei ollut varaa vuokrata hevosta tai kulia. Minulla ei ollut mitään, joten pystyin ainoastaan kävelemään. Ehkä jatkuva kävelyni piti minut lämpimänä. Muuten olisin jäätynyt, koska sateen keskellä ylläni oli märät vaatteet ja kengät ja vuorilla oli lunta. Jotkut huiput olivat korkeita ja yleviä, ja ne näyttivät kunnioitusta herättäviltä. Minun on pitänyt olla yhtä hullu silloin kuin pariskunnat, jotka ovat hullun lailla rakastuneita, eivätkä näe mitään muuta. Rakastuneet ovat sokeita riskeille ja avioliiton ja perhe-elämän taakalle, eivätkä ajattele tulevaisuutta. He ovat kietoutuneet rakkauteensa toisiaan kohtaan ja elävät ainoastaan tuolle hetkelle.”
“Kuitenkin Jumala siunaa idiootteja kuten minua. Etsiessäni valaistunutta Mestaria minulla oli vain kaksi vaatekertaa, mutta en koskaan kylmettynyt matkustaessani pitkin Himalajan polkuja. Minulla ei ollut varaa ostaa edes nuotiopuita kuivatakseni märät vaatteet, joten menin muiden ihmisten nuotioiden lähettyville pitäen vaatteita käsissäni. Kuumuus sai vaatteeni kuivumaan nopeammin ja sain myös itse lämmiteltyä. Minun on täytynyt olla sokea ja ”hulluna Jumalasta”, enkä luultavasti uskaltaisi tehdä sitä nyt.”
“Kaikki mitä ajattelin silloin oli Jumala; ja kaikki mitä näin oli Jumala. Tilaa ei ollut perheelle tai rahalle. Olin riittävän tyhmä, mutta mitään muuta ei päässyt mieleeni, koska minulla oli vain Jumala sydämessäni. Se on samanlaista kuin ollessamme rakastuneita, olemme täysin sokeita rakkaamme virheille, ja kieltäydymme kuuntelemasta mitään epäsuotuisia huomautuksia hänestä. Luultavasti siksi Jumala antoi minulle suojaa, tai olisin kuollut jo kauan sitten.”
Korkeimman Mestari Ching Hain omistautuminen Jumalalle teki Hänelle mahdolliseksi voittaa useita vastoinkäymisiä, jotka liittyivät yksin matkustamiseen ja kohtaamaansa epävieraanvaraiseen vuoristoympäristöön. “Joissakin Himalajan osissa alhainen ilmanpaine teki ruuan kypsäksi keittämisen vaikeaksi. Pystyin ainoastaan pesemään ruuan Gangesissa ja syömään sen raakana. Se oli kuitenkin herkullista. Himalaja on kaikista paikoista kaunein. Selviydyin ilman kuumaa vettä. Oli hauskaa ottaa kylmä kaste. Se oli niin kylmää, että tuntui kuin kehoni olisi kutistunut. Laskin viiteen, ja sitten hyppäsin pois jääkylmästä joesta. Kehoni kukki kuin tuhannet kukat ja tunsin oloni haltioituneeksi.”
Matkansa viimeisen osuuden jumalten asuinsijoille Korkein Mestari Ching Hai aloitti, kuten niin useasti aiemmin, varusteinaan vain kaksi vaatekertaa, yhdet lenkkikengät, makuupussi, vesipullo, muutama kirja ja kävelykeppi. Hän oli lähes jatkuvasti märkä ja kylmissään noustessaan yhä korkeammalle. Mitä pidemmälle Hän eteni, sitä enemmän tarvikkeita Hän hylkäsi säästääkseen energiaa. Hylättyään käytännöllisesti katsoen kaiken Hän uskoi elämänsä kokonaan Jumalan käsiin.
Kaikki asiat tulevat niille, jotka etsivät Jumalaa ja ainoastaan Jumalaa. Oli siis väistämätöntä, että eräänä päivänä Hän löytäisi Mestarin, jota Hän oli herkeämättä kaivannut. Tuo Mestari oli suuri Mestari Khuda Ji, joka asui eristyksissä syvällä Himalajalla. Mestari Khuda Ji oli 450-vuotias, kun Hän antoi initiaation Korkeimmalle Mestari Ching Haille muinaiseen taivaallisen Äänen ja jumalallisen Valon meditaatioon. Hän oli pysynyt kärsivällisesti Himalajan asuinsijassaan odottaen Häntä. Mestari Ching Haista tuli Hänen ensimmäinen ja ainoa oppilaansa. Vaikka Hän oli harjoittanut tällaista meditaatiota aikaisemminkin, Mestari Khuda Ji siirsi Hänelle lopullisen henkisen siirron, joka on Initiaation ydin. Vain harvat suuret Mestarit, jotka ovat saavuttaneet Korkeimman, voivat suorittaa initiaation.
Korkein Mestari Ching Hai puhuu harvoin Mestari Khuda Jista, joka jätti fyysisen todellisuuden pian sen jälkeen, kun Hän oli suorittanut loppuun jalon tehtävänsä. Mestari antaa tunnustusta kaikille niille, jotka opettivat Häntä jokaisessa vaiheessa Hänen etsintänsä aikana, mutta antaa korkeimman kunnianosoituksen Jumalalle. “Minulla oli monia Mestareita, sekä aineellisia että aineettomia, ja jokainen heistä opetti minulle eri asioita. Totuus on, että Jumala on ainoa valaistunut Mestarini.” Kuitenkin kun eräs oppilas kysyi Häneltä Hänen suuresta Himalajan Mestaristaan, Hän vastasi: “Ah, seurasin valaistunutta Mestaria – hyvin suurta sellaista! Hän on kuitenkin jo lähtenyt pois. Hänellä oli yksi ainoa oppilas, ja se olin minä. Minun on jatkettava Hänen työtään.”
Korkein Mestari Ching Hai viipyi Himalajalla useita kuukausia saatuaan kokemuksen Mestari Khuda Jilta, kehittäen täydelliseksi muinaista meditaation taitoa. Huolimatta äärimmäisistä olosuhteista ja useista vastoinkäymisistä Hän tunsi merkillisen yhteyden tähän ainutlaatuiseen henkiseen alueeseen, kuten Hän kerran sanoi: “Himalajalla voi tuntea kaikkien eläimien ja kasvien luovan hellän ja ystävällisen tunnelman. Taivas oli tyyni ja loputon; hongat olivat hyvin ystävällisiä. Elin korkealla tasolla ja tunsin valkoisten pilvien ajelehtivan ympärilläni. En kutsunut luokseni pilviä ratsastaakseni niillä; ne tulivat itsekseen. Olette ehkä nähneet maalauksia ihmisistä, jotka ratsastavat pilvien päällä, juuri tätä yritän kuvailla yksityiskohtaisesti. Se ei ollut taivaallinen ilmiö; ennemminkin se oli tavallinen näkymä Himalajalla.”
Palattuaan tasangolle Hän vieraili ashramissa, jossa Hän oli ollut aikaisemminkin. Samalla kun Hän istui pahaa aavistamatta lukemassa hylättyä sanomalehteä, yksi ashramin pitkäaikaisimmista oppilaista, joka oli harjoittanut kolmen peräkkäisen Mestarin opastuksella, suoritti varauksettomasti täydellisen maahan ulottuvan kumarruksen Hänen edessään kaikkien nähden, koskettaen ja jopa suudellen Hänen jalkojaan. Korkein Mestari Ching Hai tietenkin säikähti ja se vaikutti Häneen, kuten Hän myöhemmin selitti: “Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tapasimme, olimme tehneet töitä yhdessä useita kuukausia ja juoneet teetä yhdessä. Kuitenkin hän kumarsi minua tultuani takaisin Himalajan matkaltani. Pelkäsin, että egoni kasvaisi yhtä suureksi kuin kukkula! Olin todella säikähtänyt, kuten kaikki ympärilläni. Olin niin järkyttynyt, etten kyennyt ajattelemaan mitään. Mieleni meni tyhjäksi, enkä voinut ajatella tapahtumaa sen enempää. Tiesin vain, että minun tulisi lähteä.” Ja niin Hän teki, välittömästi.
Hän yritti epätoivoisesti pysyä huomaamattomana matkustaessaan laajalti pitkin ja poikin Intiaa. Kuitenkin Hänen suurenmoista Sisäistä Valoaan oli mahdotonta salata. Miljoonat hindut joka puolelta Intiaa kokoontuvat yhteen kokonaisen kuukauden ajaksi Maha Kumbh Mela-juhlaan, joka pidetään joka kahdestoista vuosi Haridwarissa Ganges-joen rannalla Uttar Pradeshissa. Se on henkisten Mestareiden harvinainen kokoontumistilaisuus. Monet heistä tekevät uhkarohkean matkan Himalajalta vain tätä tilaisuutta varten, joten pyhiinvaeltajat menevät kysymyksineen ja uhrilahjoineen heidän luokseen. Ehkä ei ole yllättävää, että Korkeimman Mestari Ching Hain vierailu aiheutti melkoisen kohun. “Ollessani Kumbh Melassa useat ihmiset seurasivat minua. Jos nainen lähtee yksin ulos Intiassa, ihmiset heittävät häntä kivillä ajatellen hänen olevan paha nainen. Kuitenkin, vaikka matkustin yksin, ihmiset kumarsivat minua ja tarjosivat minulle mausteita, kookospähkinöitä, kukkia ja ruokaa. He antoivat minulle jopa parhaan telttansa, sellaisen, joka on yleensä varattu suurille Mestareille. He antoivat minun käyttää suurta telttaa yksin, samalla kun muiden Mestareiden oli likistäydyttävä yhteen telttaan.”
“Minussa ei ollut mitään, mikä olisi kiinnittänyt huomiota. En naulinnut itseäni tai kasvattanut partaa, en mustannut itseäni tuhkalla; en ollut laiha kuin luuranko. Pyhimykset pystyi tunnistamaan heti nähtyään heidät. He olivat olleet alttiina auringolle pitkiä päiviä, joten monet heistä olivat tummia. He kasvattivat parran, koska heillä ei ollut aikaa ajaa sitä. Heillä oli myös pitkät hiukset. Pystyi heti tunnistamaan, että he olivat valaistuneita Mestareita tai Pyhimyksiä. En näyttänyt sellaiselta lainkaan.”
Lopulta Hän jätti Intian, mutta minne hän menikin, ihmiset tunnistivat intuitiivisesti Hänen henkisen suuruutensa. Hänellä ei ollut halua vetää puoleensa seuraajia; mutta ei auttanut vaikka Hän toistuvasti pakeni heitä jotka löysivät Hänen luokseen, he vain jatkoivat tulemistaan. Lopulta Taiwanissa, kuten oli tapahtunut monesti Intiassa, New Yorkissa ja muualla maailmassa, Hänet löysi ryhmä henkisiä etsijöitä, jotka ohjattiin jumalallisesti Hänen luokseen. Siihen aikaan Hän asui huomaamattomasti pienen, tuntemattoman temppelin takana. Häntä kosketti heidän vilpittömyytensä ja Hän oivalsi, että Hän ei voinut enää välttää elämäntehtäväänsä. Etsijät etsivät vilpittömästi initiaatiota, joten lopulta Korkein Mestari Ching Hai soi sen heille, ja niin alkoi Hänen julkinen elämänsä Mestarina.
Vaikka Korkeimman Mestari Ching Hain tehtävä on ensimmäiseksi ja ennen kaikkea henkinen, Hän kuitenkin tarjoaa tarpeellista materiaalista apua puutteessa oleville ihmisille milloin se vain on mahdollista. Tästä johtuen Hän on viimeisten vuosien aikana vastaanottanut lukuisia palkintoja tunnustuksena humanitaarisesta toiminnastaan, jolla Hän on avustanut joka puolella maailmaa miljoonia ihmisiä, jotka ovat eläneet onnettomuuksien, köyhyyden ja tautien keskellä. Kaikkein merkittävin tähän asti on ollut vuonna 1994 Maailman henkisen johtajuuden palkinto, jonka lahjoitti kuuden Yhdysvaltain osavaltion hallinnot (Illinois, Iowa, Wisconsin, Kansas, Missouri ja Minnesota) Hänen anteliaasta avustaan vuoden 1993 tulvien aikana. Hänen ketään syrjimätön myötätuntonsa, kuten myös Hänen kärsivällisyytensä, sisunsa ja periksiantamattomuutensa, joita Hän on osoittanut läpi elämänsä, ovat tärkeitä ominaisuuksia kaikille henkisille pyrkijöille. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita opettivat ja omasivat myös sellaiset suuret menneisyyden Mestarit kuten Jeesus, Shakyamuni Buddha, Krishna, Laotse, Mohammed, Guru Nanak jne. Vaikka jokaisen Mestarin elämä on ainutlaatuinen, Heidän kulkemansa henkinen polku on ja on aina ollut sama. Tuo polku on taivaallisen Äänen ja Valon meditoimisen polku. Korkein Mestari Ching Hai on kutsunut tuota polkua Quan Yiniksi, koska hän piti ensimmäisen julkisen luentonsa Formosassa. Quan Yin on kiinankielinen termi, joka tarkoittaa sisäisen Värähtelyn tarkkailemista.
Tämä Värähtely tai Ääni on luonnoltaan ylimaallinen, ja sen takia se vastaanotetaan hiljaisuudessa. Jeesuksen opetuslapset kutsuivat sitä “Pyhäksi Hengeksi” tai “Sanaksi” (joka tulee kreikan kielen sanasta “Logos” tarkoittaen ääntä). “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Shakyamuni Buddhan saavutettua valaistumisen Hän myös puhui tästä Äänestä ja kutsui sitä “kuolemattomuuden rummuksi”. Krishna taas samasti Itsensä “eetterin äänen” kanssa. Tämän Äänen Muhammed oivalsi Gare-Hiran luolassa nähtyään vision arkkienkeli Gabrielista, ja Laotse kutsui Taoa “Suureksi Soinnuksi”.
Henkinen Valo on myös Jumalallisen Läsnäolon ilmentymää. Täten suuret Mestarit antavat sekä ylimaallisen Äänen että Valon, kuten Korkein Mestari Ching Hai selittää: “Hankkiudumme siis yhteyteen tämän Hengen kanssa, joka on jumalallisen Valon ja Värähtelyn ilmentymä, ja näin tekemällä tunnemme Jumalan. Itse asiassa se ei ole menetelmä. Se on Mestarin voimaa. Jos sinulla on se, silloin voit siirtää sen. Menetelmä on ylimaallinen, eikä sitä voida kuvailla meidän käyttämällämme kielellä. Vaikka joku kuvailisi sitä sinulle, et voi vastaanottaa Valoa ja Värähtelyä, sisäistä rauhaa ja viisautta. Kaikki siirtyy hiljaisuudessa, ja näet menneitä Mestareita, kuten Jeesuksen ja Buddhan. Saat kaiken, mitä tarvitset, jotta voit seurata heidän jalanjälkiään, ja askel askeleelta sinusta tulee Kristuksen kaltainen, ja sinusta tulee yhtä Jumalan kanssa.”
Alle kymmenessä vuodessa Quan Yin –meditaation muinainen sanoma on levinnyt useisiin maihin ympäri maapallon. Korkeimman Mestari Ching Hain useat luennot ja epäviralliset keskustelut on käännetty useille eri kielille lukuisiksi kirjoiksi, kaseteiksi ja videokaseteiksi, ja sadattuhannet ihmiset eri uskonnoista ovat saaneet initiaation, joka on, kuten Hänen julkiset luentonsa, aina ilmainen. Pyrkijän on suostuttava koko elämänsä kestävään sitoutumiseen eettisen käyttäytymisen perussääntöihin, jotka sisältävät pitäytymisen vegaaniseen ruokavalioon. Hän rahoittaa elämäntehtävänsä tuotoilla, jotka ovat peräisin Hänen värikkäistä taideteoksistaan ja upeista muoti- ja koruluomuksistaan, jotka ovat herättäneet kansainvälistä huomiota.
Korkeimman Mestari Ching Hain nopea tahti elintärkeässä ja uhrautuvassa työssä jatkuu tänään ja Jumalan armosta pitkälle tulevaisuuteen. Hänen työnsä mahdollistaa niin monien olentojen kuin mahdollista saada tilaisuus päästä yhteyteen kaikkein kallisarvoisimman, täysin valaistuneen Mestarin kanssa. Hän on usein sanonut, että sellainen yhteys syntyy ehkä kerran miljoonien vuosien aikana, joten luonnollisesti Hän toivottaa tervetulleiksi kaikki ne, jotka tuntevat aikansa lopullisesti tulleen.