Kirjoittanut keskuksen oppilas Hsihusta, Formosasta
Eräänä päivänä keskuksen oppilas oli kaatamassa kuumaa vettä termospullosta paperimukiin. Mestari huomasi, mitä hän oli tekemässä ja kehotti häntä välittömästi käyttämään kahta mukia, jotta hänen kätensä ei palaisi, johon keskuksen oppilas vastasi nopeasti: “Ei, se ei pala”, ikään kuin Mestari olisi sanonut jotakin tarpeetonta. Sen sijaan että olisi loukkaantunut, Mestari otti rakastavasti paperimukin ja sujautti sen toisen kupin päälle. Se ei todellakaan tuntunut yhtä kuumalta kuin aikaisemmin. Tämä pieni ele lämmitti pitkän aikaa keskuksen oppilaan sydäntä, ja kuvaillessaan tapahtunutta hän sanoi, ettemme todellakaan tiedä kuinka huolehtia itsestämme, puhumattakaan siitä, kuinka karkeaa apumme muita kohtaan mahtaakaan olla.
Toisella kertaa Mestari piti luentoa teehetken aikana. Yhtäkkiä videoryhmä näki savun nousevan lampusta, ja siitä vastuussa ollut keskuksen oppilas meni tarkistamaan sen. Kun hän kurotti kohti lamppua, Mestari päästi huudon ikään kuin hän olisi palanut ja muistutti veljeä, että hän laittaisi käsineet käteensä. Keskuksen oppilas vastasi tottumuksesta: “Kyllä tämä tästä!” Sitten hän kosketti lamppua ja Luojan kiitos, hän ei polttanut itseään. Mestarista ei tuntunut, että huomio olisi ollut turha vaan kysyi myöhemmin oppilaalta: “Eikö se todellakaan ollut liian kuuma?”
Ne, joilla on ollut mahdollisuus olla Mestarin läheisyydessä, tietävät, että Hän on hyvin perinpohjainen rakkaudessaan ja huolenpidossaan muita kohtaan. Ne, jotka saavat kokea Mestarin huolenpitoa ensimmäistä kertaa eivät useinkaan tiedä, kuinka reagoida. Jopa keskuksen oppilaat, jotka ovat Hänen läheisyydessään, ajattelevat, että Hänen ei tarvitsisi tehdä niin paljoa ja yrittävät jopa joskus olla esteenä Hänen rakastaville teoilleen. Ehkä tämä johtuu siitä, että ihmiset harvoin tapaavat sellaista ihmistä kuin Mestari on, jonka pyyteettömän rakkauden määrää on harvoin edes vanhempien ja lasten, naimisissa olevan pariskunnan tai rakastavaisten välillä. Meidän on vaikea hyväksyä tätä. Emme vain tiedä, kuinka reagoida!
Joskus tapahtuu jopa niin, että ihmiset epäilevät Mestarin tarkoitusperiä, kun ovat olleet Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa siunaamina, mikä on absurdia. Korkeampi olento Rakkauden valtakunnasta on Rakkauden ruumiillistuma, eikä Hän tunne ottamisen luonnetta, koska Rakkauden antaminen on Hänen luontainen olemuksensa.
Me olemme olleet fyysisessä maailmassa liian kauan, joten me aseistamme itsemme jatkuvasti voidaksemme selviytyä ja siten toimimme vastoin todellista luontoamme, joka on täydellisyyttä, rakastavaisuutta, kiinnittymättömyyttä ja pelottomuutta. Me olemme jopa ylpeitä tästä puolustavasta käytöksestämme ja unohdamme, kuinka me kaikki rakastimme toinen toisiamme, kun olimme Taivaassa. Mestari sanoi kerran: “Kultaisena aikakautena me kävelemme aivan kuin tanssisimme; me puhumme aivan kuin laulaisimme. Me katsomme toisiamme aivan kuin olisimme rakastumassa. Ja se on Taivaan tapa.” (Videokasetti #668, Durbanissa, Etelä-Afrikassa, 26. marraskuuta, 1999) – kuinka kaunis todellisuus!