Heikoilla jäillä
Kirjoittanut keskuksen oppilas Hsihusta, Formosasta
Kun työskentelimme Mestarin vierellä varhaisina vuosina, me näimme usein Hänen ottavan raskaita työtaakkoja kannettavakseen ja työskentelevän suuren paineen alaisena. Jotta pysyimme Hänen tahdissaan, meidän oppilaiden oli oltava keskittyneitä työhömme kaiken aikaa. Jopa silloin meidän oli työskenneltävä vuoroissa pärjätäksemme Mestarin valtavan työmäärän kanssa.
Kun olin Mestarin vierellä, olin sekä keskittynyt että hiljainen, koska tämä on se tapa, jolla Hän Itse työskentelee. Hänen värähtelynsä loivat rentoutuneen, tyynen ja rauhallisen tunnelman, ja se luonnollisesti auttoi keskittymään viisauden silmään. Pystyimme siten ajattelemaan terävästi ja toimimaan nopeasti, kun työskentelimme Hänen kanssaan. Mutta kun olimme poissa Hänen luotaan, tämä kyky hiipui vähitellen, ja me palasimme vanhaan laiskaan, keskittymättömään tilaamme. Näiden kokemusten kautta ymmärrän nyt päämäärän, johon minun tulisi aina pyrkiä.
Henkisellä tiellä me niitämme sitä, mitä kylvämme. Sana “onnekkuus” ei kuulu meidän sanastoomme. Eräänä päivänä Mestari opetti minulle, kuinka tärkeää on olla sitkeä ja vakavissaan henkisessä harjoituksessa ja olla luottamatta onnekkuuteen. Tuona päivänä Hän pyysi minut mökilleen. Hän oli aterioimassa ja pyysi minua jakamaan aterian kanssaan. Kun söimme ja juttelimme, keskustelumme sivusi initioitua veljeä, joka kertoi meille kerran, että hän oli todellakin päässyt eroon kateellisuudestaan ja katkeruudestaan, suuttumuksestaan ja muista negatiivisista tunteista, jotka seurasivat niiden mukana. Ajattelin itsekseni, kuinka hienoa se oli, ja ihailin häntä hyvin paljon! Olin itse ollut pienestä pitäen kateellista tyyppiä ja halusin vapautua tästä piirteestä, mutta epäonnistuin jatkuvasti pyrkimyksissäni. Samalla kun ihailin tätä veljeä, joka oli pystynyt vapautumaan tästä kahleesta, säälin itseäni.
Mutta Mestari ei ollut kanssani samaa mieltä. Olin yllättynyt ja ymmälläni. Sitten Mestari sanoi: “Lyötyään ainoastaan yhden vihollisen hän nousee ylös ja riemuitsee, ja samalla hetkellä toinen luoti osuu häneen.” Mestari tarkoitti, että hän oli liian tyytyväinen itseensä ja menettäisi sen tähden valppautensa. Sen seurauksena hänelle kehittyisi pian toinen epämieluisa piirre ilman että hän huomaisi sitä. Olin hetken äimistynyt, mutta sitten oivalsin, että vaikka kamppailin kovasti ylittääkseni itseni, minun piti harjoittaa jatkuvaa valppautta, ikään kuin kulkisin heikoilla jäillä. En voisi olla tyytyväinen itseeni enkä päästää valppauttani herpaantumaan.
Tämä Mestarin lausuma vertaus sai minut oivaltamaan, että henkinen harjoitus tässä maailmassa on samanlaista kuin taisteleminen sodan eturintamassa. Se, voimmeko suojella sisäistä henkeämme ja kehittää ahkerasti luonnettamme, riippuu siitä, kuinka totuudellisesti voimme esittää vaatimuksia itsellemme. Noina aikoina suurin väärinymmärrykseni oli, että valppauden säilyttäminen merkitsisi jatkuvaa jännittyneenä olemista fyysisesti ja psyykkisesti. Väsyin tietysti olemaan niin jännittynyt joten tuumin, milloin voisin hieman laskea valppauttani. Kysyin Mestarilta: “Milloin taistelu sitten oikein loppuu?” Hän nyökkäsi ja vastasi: “Se loppuu kyllä! Se loppuu, kun kuolemme.”
Mestarin vastaus muistutti minua siitä, kuinka vaativa Hän on itseään kohtaan. Eräänä päivänä Mestari tapasi joukon oppilaita, ja myöhemmin tuona iltana Hän kysyi minulta: “Vastasin sellaiselle ja sellaiselle henkilölle tällä tavalla. Olinkohan liian ankara hänelle?” Olin hämmentynyt ja ajattelin: “Kaikki, mitä Mestari tekee, on täydellistä. Miksi Hän kysyy minun mielipidettäni?” Yksi niistä syistä, jonka vuoksi Mestari on niin täydellinen on, että Hän on niin ankara itseään kohtaan ja Hän harjoittaa aina itsensä tarkkailua. Hän muistuttaa usein meitä miettimään kolme kertaa, ennen kuin toimimme ja pitää kielemme kurissa seitsemästi ennen kuin puhumme. Meidän ei tarvitse vain pohtia ja suunnitella tarkkaan etukäteen ennen kuin toimimme, vaan myös tarkastella itseämme sen jälkeen. Mestari todellakin toteuttaa sen, minkä Hän sanoo. Vain näillä muutamilla Mestarin sanoilla on ollut niin suuri vaikutus minuun, että tänä päivänäkin ne auttavat minua.
Mestarin uskomattomat taidot
Kirjoittanut keskuksen oppilas Hsihusta, Formosasta
Kuulin kerran Mestarin avustajalta, että Hän lukee asiakirjat hyvin nopeasti ja ajattelin, että se on uskomatonta! Myöhemmin minulla oli mahdollisuus todeta tämä itse. Yhtenä päivänä vein pitkän raportin Mestarille ja kävelin takaisin lähellä olevaan toimistooni. Heti kun astuin toimistoon, minulle kerrottiin, että Mestari oli jo lukenut sen ja antanut ohjeet, joten minun tulisi mennä hakemaan ne. Mestari ei vain lue tekstejä nopeasti ja läpikotaisin, vaan Hän myös muistaa joka sanan, jonka Hän on lukenut. Kun Mestari pitkän ajan kuluttua keskusteli tuon raportin yksityiskohdista, Hän pystyi vielä muistamaan ne tarkasti, ikään kuin Hänellä olisi ollut ne suoraan edessään!
Muina kertoina kun puhuin Mestarin kanssa puhelimessa, Hän tiesi jo, mitä minulla oli mielessäni ennen kuin minulla oli mahdollisuus kertoa Hänelle ajatuksistani. Kerran Hän esimerkiksi pyysi minua kirjoittamaan sanelusta ja kirjoitin yhden sanan väärin. Olin yllättynyt, kun Mestari tiesi virheeni jopa puhelimen toisessa päässä ja kehotti minua korjaaman sanan välittömästi, ikään kuin Hän olisi ollut vieressäni katsomassa, kun kirjoitin!
Oppitunteja ginsengistä
Kirjoittanut keskuksen oppilas Hsihusta, Formosasta
Vuonna 1992 Mestari vieraili Filippiineillä tapaamassa silloista presidenttiä Corazon Aquinoa ja keskustelemassa aulacilaisten pakolaisten tulevaisuudesta tuossa maassa. Edellisen presidentin puoliso Imelda Marcos piti sattumalta puheen siinä hotellissa, jossa Mestari oleskeli. Mestari kutsui hänet huoneeseensa, laittoi henkilökohtaisesti puhtaan päällisen sohvaan rouva Marcosia varten ja kiitti häntä ystävällisyydestä, jolla hän kohteli pakolaisia.
Johtuen pakolaisten auttamisesta aiheutuneesta kohtuuttoman suuresta työtaakasta Mestari oli tuolloin fyysisesti uupunut. Koska olin Hänen avustajansa, olin ottanut mukaani vain yhden palan laadultaan ylivertaista valkoista ginsengiä ja ajattelin, että juoma, jossa olisi muutama viipale ginsengiä kiehuvassa vedessä auttaisi Mestaria saamaan voimansa takaisin. Mutta kun näin, että rouva Marcos oli melkein menettänyt äänensä ja näytti heikolta puheensa jälkeen, ajattelin, että hän tarvitsisi myös hieman ginseng-teetä. Seuraavassa hetkessä kuitenkin hylkäsin ajatuksen ja ajattelin: “Ei! Mestarin on huolehdittava lukemattomista tuntevista olennoista ja työskenneltävä intensiivisesti joka päivä lähestulkoon ilman lepoa. Hän tarvitsee ginsengiä enemmän.”
Juuri kun ajattelin näin, Mestari pyysi minua yhtäkkiä ottamaan esille ginsengin, nimenomaan meidän kaikkein kallisarvoisimman valkoisen ginsengin. Olin järkyttynyt, mutta hain sen nopeasti. Kun Mestari antoi ginsengin rouva Marcosille, Hän selitti tarkasti, kuinka hyvää juuri tuo ginseng oli ja kuinka se tuli nauttia. Rouva Marcos hymyili sydämellisesti ja viattomasti, ja koko hänen uupumuksensa näytti kadonneen. Tämä tapaus osoitti, että Mestarin rakkauden voima on todellakin uskomaton, ja se voi elvyttää ihmisen hetkessä.
Kun rouva Marcos oli lähtenyt, Mestari kertoi minulle hymyillen, että Hän oli saanut ajatuksen minulta ja ajatteli sen olevan hyvä sellainen. Se todisti, että Mestari voi luonnollisesti vastaanottaa minkä tahansa ajatuksen joka nousee mieleemme. Mestarin piilevä voima ja henkinen taso ovat ihmisen kuvittelukyvyn ulottumattomissa!
Tämä tapaus antoi minulle hyvin tehokkaan oppitunnin henkisestä harjoituksestani. Joka kerta kun ajattelen, että Mestari voi havaita epäpuhtaat ajatukseni, huomaan kylmän hien nousevan pintaan. Tuota tapausta seuraavina vuosina, edistääkseni henkistä kehitystäni ja puhdistaakseni itseäni, olen yrittänyt pitää ajatukseni jatkuvasti puhtaina ja tarkkailun alaisina.