Puhunut Korkein Mestari Ching Hai
Hsihun keskus, Formosa – Joulukuun 3. päivä, 1995
Tiedättekö, kuinka saavutin Taon? Se johtuu siitä, että olen aina tehnyt asioita toisten hyväksi. Henkinen harjoittamisenne on yhä tukoksissa tasolla, jossa kaikki kauniit asiat pidätte itsellänne ja kahmitte itsellenne kaiken herkullisen ruuan. Olette haluttomia antamaan mitään muille ihmisille, ja tämän takia teillä ei ole paljon.
Totuus on se, että mitä enemmän annamme, sitä enemmän meillä on. Huomaatte, että olen antanut niin paljon, joten minulla on paljon ruokaa – enemmän kuin voin syödä. Sen vuoksi olen lopettanut avun antamisen viime aikoina, koska pelkään, että siunauksia tulee niin paljon, etten kestä enää! (Mestari ja kaikki nauravat.)
On olemassa useita salaisuuksia, kuinka saavutin Taon. Ensiksikin, olen hyvin huomaavainen toisia kohtaan. Toiseksi, kunnioitin suuresti kaikkia opettajiani.
Peruskoulusta lukioon asti useat opettajat pitivät minusta. Ehkä se johtui siitä, että kunnioitin heitä hyvin paljon, ja he tunsivat sen sisällään. Ehkä minulla on jotakin, en tiedä. Ehkä minulla oli jotakin samankaltaista heidän kanssaan.
Kasvettuani seurasin useita mestareita. Vaikka he eivät olleet kovin valaistuneita, seurasin silti heidän ohjeitaan täydellisesti. Minussa ei ollut pienintäkään epäkunnioitusta – ei minkäänlaista vastustusta.
Luuletteko, että mestarini kohtelivat minua oikein hyvin? Ei! Joskus he ojensivat minua. Verrattuna meidän tasoomme nyt he olivat kuin peruskoulun opettajia, mutta silloin olin peruskoulun oppilas! He eivät olleet erityisen mukavia minua kohtaan. Autoin ja annoin heille paljon, kuitenkin he ojensivat minua joskus tai satuttivat minua suuresti sanoillaan, sanomalla etten ole mitään.
Esimerkiksi mentyäni naimisiin naispuolinen mestarini sanoi ensimmäisiksi sanoikseen: “Et ansaitse mennä naimisiin hänen kanssaan.” (Mestari nauraa.) Hän sanoi, etten ansainnut mennä naimisiin mieheni kanssa. Hän sanoi: “Vain tyttöystäväsi ansaitsee mennä naimisiin hänen kanssaan.” Olimme jo menneet naimisiin, mutta silti hän sanoi tällä tavalla.
Sanoin mestarilleni: “Tyttöystäväni on naimisissa. Hän meni naimisiin ennen minua. Muuten olisin kuunnellut sinua ja antanut heidän mennä yhteen ennen minua, sillä he ansaitsevat toisensa enemmän.” Siitä lähtien hän lakkasi kommentoimasta enempää.
En kuitenkaan ollut lainkaan vihainen. En sanonut: “Mestari, kuinka voit puhua noin?”
Tunnen, että olette erilaisia tässä suhteessa. En syytä teitä, haluan vain kertoa teille salaisuuden.
Mestarin ja oppilaiden välinen ero
Ajattelemme joskus, että henkinen harjoittamisemme on jo todella hyvää, koska toisinaan lähetän teidät luennoimaan muualle. Takaisin tultuanne teistä tuntuu: “Olen valmistunut. Mestari valmistui kuudessa kuukaudessa, voin saavuttaa saman kuudessa vuodessa korkeintaan!” Teistä tulee erilaisia tultuanne takaisin! Sen tähden vahingoitatte itseänne. Ajattelette olevanne erinomaisia, mutta ette kuitenkaan ole niin hyviä!
Myös minä ajattelen, että olette erinomaisia, ja tämä on omituinen asia! Olen suurin typerys koko maailmassa, siksi satutan itseäni usein, turhaudun ja petyn. Se johtuu siitä, että myös minä ajattelen teidän olevan erinomaisia, joten en pysty näkemään, mikä erottaa minut teistä.
Joskus tiedän. Kun olen kanssanne jonkin aikaa tai työskentelen kanssanne, silloin tajuan, että on olemassa iso ero. Muuten en ole siitä tietoinen. Jos ei olisi työtä, unohtaisin, että olette oppilaita. Näytämme samalta ja olemme samanikäisiä; jotkut ihmiset ovat jopa vanhempia kuin minä. En osaa kuvitella meidän välisiä erojamme. Ajattelen, että olette samanlaisia kuin minä ja että voimme ymmärtää toisiamme, joten jatkan puhumista. Lopuksi kukaan ei ymmärrä, enkä pysty kestämään sitä. Istun siinä hyvin turhautuneena. Näyttää siltä, että olen ainoa ihminen koko maailmassa, joka voi ymmärtää minua, ja olen todella pahoillani siitä.
Muinaisista ajoista lähtien on näyttänyt siltä, että valaistuneet mestarit voivat tuskin kommunikoida ihmisten kanssa. Tunnen olevani myös yksi heistä. Se voidaan tehdä vain suurella ponnistuksella. Ette ymmärrä edes hyvin yksinkertaisia asioita; ette ymmärrä, kunnes olen puhunut kauan aikaa. Luotte itsellenne liiaksi esteitä! Olette liian monimutkaisia – ajatellen yhä, että sen tulisi olla niin tai näin. Hyvin monimutkaisia, hyvin monimutkaisia.
Ette ymmärrä, mutta silti ette halua oppia toisilta. Ette halua oppia opettajalta peläten, että menetätte kasvonne: “Voin tehdä sen yksin! Anna minun tehdä se itse!”, tällä tavalla, ja sitten teette useita virheitä.
Itsetarkkailun avulla tulette löytämään itsestänne monia vajavuuksia. Tarkistan myös itseäni joka päivä, mutta en löydä yhtään virheitä. (Mestari ja kaikki nauravat.)
Tule täysin Jumalan työkaluksi
Koska olen täysin omistautunut Jumalan työn tekemiselle, minulla ei käytännöllisesti katsoen ole valinnan mahdollisuutta. En voi kontrolloida tekojani tai tilannetta. Vaikka en pitäisi siitä lainkaan, minun on silti tehtävä se. Koska olen antanut kaiken itsestäni, miksi minun tulisi pitää mitään? En voi sanoa: ”En pidä tästä, koska se ei sovi luonteelleni ja se saa maineeni lokaan ja saa minut näyttämään kauhealta.” Tällä tavoin ei ole tarkoitus tehdä Jumalan työtä.
Aivan kuten kaivinkone, se menee mihin tahansa ohjaat sen. Se kaivaa mistä tahansa ohjaat sen kaivamaan. Kaivinkone ei voi sanoa: “En ole tänään sillä tuulella, en halua kaivaa siitä.” Sen tulee tehdä työtä siellä, mihin tahansa se ohjataan. Se on vain työväline, ja niin myös Mestari. Minusta on tullut täysin Jumalan työväline, jolla ei ole yksilöllistä olemassaoloa lainkaan.
Ne hetket, jolloin kohtelen teitä huonosti, ovat itse asiassa sellaisia hetkiä, kun kohtelen teitä hyvin. Kun kohtelen teitä hyvin, kyseessä on silti inhimilliset tunteet; pelkään ettette voi kestää sitä! Uskon, että tämä on oikea tapa kohdella ihmisiä ja että tunnette olonne paremmaksi tällä tavalla. Oikeastaan se on “inhimillistä” käytöstä. Kun olen todella suorapuheinen kanssanne, hyvin kiertelemätön ja ilman pidättymistä, silloin kohtelen teitä erittäin hyvin – teitä kohtelee silloin suoraan Jumala.
Kuitenkin olisitte kuolleet jo pitkän aikaa sitten, jos teitä olisi kohdeltu suoraan tällä tavalla joka päivä. Yksikään sielu ei olisi pysynyt täällä. Joten on tarpeen tehdä asioita hiukan egon kanssa. Jos annan Jumalan kohdella teitä joka päivä, edes minä itse en kestäisi sitä! Kehoni ja mieleni eivät kestäisi sitä, koska ne kuluisivat loppuun liiasta voimallisuudesta, se olisi liikaa!
Jos painat koko ajan kaasupoljinta – etkä anna auton levätä tai pysähtyä tai pitäisit yllä nopeutta 170 km/h silloinkin kun käännyt mutkassa, se olisi hyvin uuvuttavaa, ja silloin olisit hyvin jännittynyt.
Toisinaan meidän on muistettava olevamme ihmisiä ja rentouduttava hiukan. Pidä grillijuhlat tai juttele jonkun kanssa jokapäiväisistä asioista, se on myös hyvin tärkeää. Aivan kuten voimme käyttää taloa sen ollessa tyhjänä; emme voi käyttää sitä, jos se on täynnä hyllykaappeja ja arvokkaita huonekaluja.
Sydämesi on oltava yksinkertainen ja puhdas saavuttaaksesi Taon
Liian jäykkä tai voimakas luonne ei ole suotava. Ei ole tarpeen voittaa joka kerta. Teidän tulisi tietää, kuinka olla kohtuullinen ja joustava sen sijaan että yritätte aina olla muiden edellä tai tulla paremmaksi kuin opettaja. On hyvä olla parempi kuin opettaja, mutta se on silti liian aikaista. Tällä hetkellä kukaan teistä ei ole parempi kuin opettaja! Sanon sen suoraan, ei niin että olisin ylimielinen, mutta haluan teidän tietävän, että teidän tulee havainnoida itseänne, pyrkiä tarkistamaan ja koulimaan sisäistä viisauttanne ja luonnettanne ja selvittää, mistä vajavuutenne löytyvät.
Kuitenkin on myös pahaksi aina piiloutua vajavuuksienne taakse. Se on liian negatiivista, liian itseä halveksivaa ja liian pessimististä. Ei ole riittävää ainoastaan tietää omia virheitämme! Meidän on oiottava niitä, lakattava tekemästä niitä ja käyttäydyttävä vastakkaisella tavalla tasapainottaaksemme niitä.
Omien virheiden tunteminen ei tarkoita itsen syyttämistä, luolaan piiloutumista, “suljetun retriitin” pitämistä siellä joka päivä; tulemista yhdeksän vuoden jälkeen kilpikonnaksi ja ihmisten tylsistyttämistä kuoliaaksi tultuasi ulos. (Naurua) Se ei tarkoita, että jatkat itsesi syyttämistä, itsesi tukahduttamista; vaan sinun tulisi yrittää kiivetä ylös ja muuttua ja käyttäydyttävä vastakkaisella tavalla. Tämä on todellista katumista, sen sijaan että rankaiset itseäsi polvistumalla; se on vain osa sitä. Parasta katumista on lopettaa negatiivinen ominaisuus kokonaan, käyttäytyä vastakkaisella tavalla ja antaa myönteinen panos. Tämä on salaisuus pyhimyksen kaltaisuuden saavuttamiseksi – sydämestäsi tulee yksinkertaisempi ja puhtaampi.
Vaikka nyt sanon, että on hyödytöntä palvoa puisia Buddha-patsaita, olin hyvin vilpitön palvoessani Buddhaa kymmenen vuotta sitten. Koska olen palvonut riittävästi, tiedän sen olevan hyödytöntä. Mestarini kehottivat minua palvomaan Buddhaa ja ostamaan Buddhan patsaan – minkä tahansa patsaan josta pitäisin. Ajattelin, että Maitreya Buddha oli ylevämielisempi. Olin oikeassa, tarvitsen sitä nyt todella. (Mestari ja kaikki nauravat.) Hän oli myös hyvin hilpeä. Minulla oli enemmän tarvetta näille ominaisuuksille, joten ostin Maitreya Buddhan patsaan.
Sinä päivänä mestarini pitivät rituaalin toivottaakseen tervetulleeksi Buddhan patsaan kotiini. He polttivat suitsukkeita, palvoivat ja sitten sanoivat, että minun tulisi esittää toive. Toivoin vain yhtä asiaa: “Tulevaisuudessa, jos voin auttaa jotakuta, olen siihen halukas, mutta ole hyvä äläkä anna minun tietää siitä, että olen auttanut.” Niin on todella tapahtunut; en ole koskaan tiennyt ketä olen auttanut. Mestarini sanoi, että jos suitsuke on palanut rullalle, se tarkoittaa, että toive toteutuu. Se oli todellakin rullalla, joten uskoin, että se toimii!
Mestarini sanoi myös, että minun pitäisi toistaa sutria kotona. Halusin laulaa lääkintä-Buddhan sutraa, mutta hän ei antanut. Hän sanoi: “Et ole vielä saavuttanut tätä tasoa, laula vain Suuren Armon mantraa.” Vasta pitkän ajan jälkeen hän antoi minulle Lootus-sutran laulettavakseni. He lauloivat sitä hyvin kovaa ja pyysivät minua tekemään saman kotona. Minua kehotettiin myös ostamaan puinen kala (pyöreä puinen esine, jolla säestetään laulua) ja naputtamaan sitä joka päivä. Olin hyvin vakava, ja nousin ylös aikaisin laulaakseni.
Aikaisin aamulla kurkkuni oli käheä, joten minun oli juotava paljon vettä. Laulaminen oli toistettava myös illalla. Tavallisesti ihmiset eivät ole niin vakavia ja on riittävää laulaa vain kerran. Olin kuitenkin hyvin vilpitön silloin, ja tein kaiken, mitä mestari sanoi minulle, menin jopa niin pitkälle. Toisin kuin nyt, minulla on vaikeuksia saada teitä tekemään mitään. On vaikeaa saada teitä siirtämään kiveä, puhumattakaan sen palvomisesta.
Joten mennessäni kotiin joka päivä kumarsin sutria, lauloin sutria ja palvoin Buddhaa; ja minulla oli kokemuksia. Saat kokemuksia, jos olet hyvin vilpitön. Minulla oli niin paljon kokemuksia, etten voi puhua niistä kaikista.
Kysyin mestariltani, miksi on tarpeen laulaa sutria niin kovaa. Kysyin: “Miksi minun on laulettava niin kovaa jopa kotona?” Hän sanoi: “On parempi laulaa kovaa, jotta myös näkymättömät olennot hyötyvät siitä.”
Uskoin häntä, ja lauloin hyvin kovaa, kunnes menetin ääneni. Jätin jopa ikkunat auki, koska pelkäsin, että näkymättömät olennot eivät voisi tulla sisään. (Mestari ja kaikki nauravat.)
Voitteko kuvitella? Olin silloin kolmekymmentä, enkä kolme vuotta, ja kuitenkin olin niin lapsellinen! Mitä tahansa mestarini sanoikaan, tein niin. Ehkä juuri siksi, että olin niin tyhmä, oivalsin jonkin verran Totuutta. Hyvin älykkäät ihmiset, kuten te, voivat tuskin saavuttaa Taon. Olette täynnä ideoita, mielenne ovat liian fiksuja, liian ovelia, ja tiedätte liikaa!
Kerran talvella lumihanget olivat ihmistä korkeampia, ja oli hyvin kylmä. Kuitenkin pelkäsin, että näkymättömät olennot eivät voisi tulla sisään, joten avasin kaikki ikkunat, enkä uskaltanut edes laskea verhoja, jotta voisin toivottaa ne tervetulleiksi. Näkymättömien olentojen ei tarvitse tulla ikkunoiden kautta, mutta ajattelin: “Mitä jos joku niistä ei pääse sisälle?” Sitä paitsi näytti siltä, että ei olisi tervetullutta, jos sulkisin ikkunat ja verhot, ne eivät ehkä uskaltaisi astua sisään. Pyysin niiltä jopa anteeksi, että en voinut avata ovea, jotta en olisi häirinnyt naapureita. (Mestari ja kaikki nauravat.)
Kuuntele Mestariasi, se koskettaa Jumalaa
Kuuntele Mestariasi – kuka tahansa hän sitten onkaan, niin et voi kulkea harhaan. Se koskettaa Jumalaa. Tällainen henkilö on niin hölmö, että Jumala suojelee häntä, antaa hänen ymmärtää jotakin. Mitä muuten tapahtuu, jos hän pysyy hölmönä koko lopun elämäänsä?
Siksi Jumala pitää aina huolen hölmöistä. Meidän tulisi olla hölmöjä, silloin kun meidän pitää olla hölmöjä. Tee parhaasi, kun teet työtä; käytä viisauttasi silloin, kun sitä pitää käyttää, äläkä käytä viisauttasi, kun sinun oletetaan kuuntelevan. Meillä on kaksi korvaa, mutta vain yksi suu. Kuitenkin teille näyttää kasvaneen kaksi suuta ja yksi korva (Mestari ja kaikki nauravat); tai ne ovat kasvaneet vääriin paikkoihin. Heti kun sanon teille jotakin, se hengitetään ulos hyvin nopeasti ja näyttää katoavan, jättäen jälkeensä vain vähän vaikutusta.
Kun useat ihmiset tulevat tänne, he yhä pitävät kiinni omista ennakkokäsityksistään, näkemyksistään ja ideoistaan. He tuntevat olevansa suuria ja rakastavat vetää Mestaria alaspäin. On parempi vetää itsensä ylös kuin vetää minut itsensä tasolle. Tietysti on mukavampaa vetää Mestari alas, jotta tuntee olevansa lähempänä: “Hän on aivan kuten minä!”
Kuitenkin tämä on pahaksi teille. Voin aina kiivetä ylös ja tulla alas, mutta minun on kerrottava teille totuus täyttääkseni velvollisuuteni opettajana. Tiedän, että hyvin syvällä te ymmärrätte oikein selvästi, mutta kysymyksessä on vain mielenne, joka kamppailee. Teidän tulisi tunnistaa tänne tulemisenne tarkoitus, eikä kuunnella mieltänne. Muuten olemme molemmat hyvin väsyneitä mielen kanssa kamppailemisesta.
Kamppailen aina mielenne kanssa, mikä on hyvin uuvuttavaa. Joka kerta kun ajattelen tiettyä henkilöä, tunnen hänen mielensä olevan täynnä sitä tai tätä, ja se tukkii tieni hänen sieluunsa. Mieli vartioi sisäänkäyntiä tiukasti. Se on hyvin uuvuttavaa! Ok! Ymmärtävätkö kaikki nyt? (Vastaus: Kyllä!)